Viimekerrasta näyttää olevan ihan huolella aikaa, ilmeisesti minusta ei tule koskaan sellasta ihmistä joka pystyy tällaista blogia tai mitään muutakaan säännöllisesti pitämään.

Elikkä kuulumisiin, niitä kun joku oli tuossa kysellyt aiempaan päivitykseen; Meillähän menee hyvin, ellei jopa täydellisesti! Koulun käyminen yksinhuoltajana on haasteellista, en voi ymmärtää miten joku onnistuu siihen vielä sivuun töitä tekemään. Valmistun vasta syksyllä, 1,5v pidempään opiskelleena entä tuo koulutus on pituudeltaan. Tokihan tuohon yliaikaan menee äitiysloma joka kesti melkein vuoden, mutta kyllä lapsen kanssa noita poissaoloja saa aikaiseksi tahattomasti ja PALJON! Ensin lapsi sairastaa oksennustautia, sitten saan sen itse. Sitten tulee märkärupi, syyhypunkki, flunssa ja ripulit perässä. Mutta onneksi seuraavana syksynä valmistuminen jo häämöttää, työpaikankin sain jo, ja työt alkavaa aivan näillä näppäimillä :) 

Lapsen isän kanssa menee huikean hyvin, poika käy kerran viikossa yökylässä isällään, välillä jopa muutaman yön. Näkemiset on sopuisia ja viimeaikoina ollaan vietetty aikaa ihan "perheenä" ja on ollu ihan mukavaa :) Asioita tieten hieman hankaloittaa se että mies seurustelee uuden tyttöystävänsä kanssa, joka on sairaalloisen mustasukkanen, ainaki minusta ja minusta tuntuu välillä että jopa lapsesta. Mutta onneksi tuota ei tarvitse edes miettiä, mies kun meinasi tästä  hankkiutua eroon kohtapuolin, ei ollu se elämänsä rakkaus kuulemma. Samaan aikaan tämä on alkanu ehdottelemaan mulle kaikkea maan ja taivaan läheltä, lähettelee tekstiviestejä, ostelee jäätelöä ja käyttäytyy mukavasti minua kohtaan. Ikävää vaan että kaveri on vuoden myöhässä - ei mulla vois kiinnostaa enää vähempää ruveta millekkään tuon rentun kanssa.

Uuden miehenhän mie sitte tuossa vuosi sitten löysin - samanlainen pettymys tämäkin kuin edellinenkin, toki vielä entistä huonokäytöksisempi, narsistisempi ja väkivaltainen. Nakkasin sen kuukausi sitten ulos, ja nyt voin kertoa että vietän hetken jos toisenki ilman yhtään kakslahkeista minun huushollissa, pärjätään pojan kanssa paljon paremmin kaksin! Se tosin säälittää että poika kerkesi tykästyä tähän mieheen ja jaksaa vieläkin päivittäin kysellä (yleensä tarhasta tullessa ja nukkumaan mennessä) että missä on ja miksei ole kotona, toivottavasti tottuu tilanteeseen taas kohta ettei meillä pyöri kuin me kaksi.

Mutta se tästä tälläkertaa, nyt lupaan yrittää muistaa päivittää kuulumisia useammin, riippuen siitä miten koululta, töiltä ja vilkkaalta poikalapselta kerkeää :)