no nyt sitte on elämä helpottunu monella asteella eilisen illan jälkeen! sain nimittäin kerrottua asiasta mummolle, eli ihmiselle joka minua luultavasti puolustaa tässä kaikkein eniten :)

se oli ilonen minun puolesta, ja kyseli heti minkäväristä potkupukua aletaan virkkaamaan. lupas jopa minun puolesta kertoa äitille, mutta en osaa vielä päättää onko se hyvä vai huono idea. toisaalta se kerkeäis miettiä asioita ennenku näkis minut seuraavan kerran ja toivottavasti huomais että on turha itkeä ku maito on maassa. mutta toisaalta taas eikö näin isoista uutisista kuulu kertoa ite? oha se nyt kumma että mummo kertoo minun puolesta joskus että minä menin naimisiin :D

siinä sitte innoissani ku kertoilin asiasta mummolle, ni keksin soitella tätille toiseen päähän suomea. sieltä sitte liikenis vaunut ja rattaat plus pomppukeinuja ja vaatteita jos lapsi vaan sattuu olemaan tyttö. tosin sieltäki päin tuli onnittelujen lisäksi kommenttia "mitenköhän sie uskallat tuollasen tempun tehä, sinun äitin tuntien!" ja saman kommentin tais mummi sanoa aiemmin vähän erillä sanoilla :d

niin ja koulunki kanssa ilmeisesti sitte meni sekasin täysin tämä homma, en oo jaksanu mennä sinne johonki kuukauteen vaikkei mulla edes olis ollu ku yhtä ainetta, ja nyt ilmeisesti se sitte kusi. syksyllä sitte uusiksi, niin kauan ku kunto pitää jättisuurella mahalla<3

OI ETTÄ OON INNOISSANI!

kaikenlaisia muitaki ihmeellisiä juttuja on tapahtunu tässä lähiaikoina, mutta eiköhän niihin saa selvyyden. oon kyllä sellanen päiväpaiste että tartutan tämän hymyilyn jo useampaan päivän aikana.