noniin, nythän sitte tää homma mutkistuu taas entisestään ja mulla on kohta vatsahaava tämän homman kanssa.

soittelin siis eilen illasta lapsen isälle ja kyselin sitte miten tässä edetään. ei mitenkään yllättävää sieltä tulee vastaukseksi että eihän hän tiedä mitä tekee, sen vaan päätti että armeijaan meinasi heinäkuussa lähteä. ajatteli kuulemma soitella kunhan keksii ratkaisun, mutta kuulemma niin kauan ku minä pysyn samanlaisena ku olen herra aikoo pysytellä kaukana sekä minusta että lapsesta. tuossa siis melko selkeä vastaus, varsinki ku minähän en ala luonnettani muuttamaan, enkä usko että kukaan siinä edes onnistuis!

mutta hankalintahan tässä nyt on että sain takapirun, ämmän joka alunperin oli avopuolison kavereita, mutta ystävystyi sitte minuunki on sitte alkanu ilmeisesti sabotoimaan tätä hommaa. se pyörii tämän miehen kanssa, selittää sille kaikkea epämäärästä minusta, ja levittää juttuja että tämä mies jotenki vihais minua. no, soitin sitte eilen että mikä helvetti tämän homman nimi on niin tämähän kumos kaikki ja sano ettei meillä ole mitään ongelmaa. ja mielenkiintosintahan on seki vielä, että tämä kyseinen nainen kaveeraa mulle ja kyselee innoissaan kuulumisia ja hommailee tuollasta selän takana. saa olla varuillaan, saatan vielä 'vahingossa' ajaa päältä joku kaunis päivä.

mutta se siitä sitte, yritän jatkaa elämääni vaikkaki tää jotenki menee kokoajan vaikeammaksi.

kiitoksia kuitenki kommenteista joita on tullu, että jätä se ukko ja pärjäät hyvin omillasi.

alan olla teidän kanssa erittäin paljon samaa mieltä, pelottaa vaan se että pärjäänkö sittenkään