Viimekerrasta näyttää olevan ihan huolella aikaa, ilmeisesti minusta ei tule koskaan sellasta ihmistä joka pystyy tällaista blogia tai mitään muutakaan säännöllisesti pitämään.

Elikkä kuulumisiin, niitä kun joku oli tuossa kysellyt aiempaan päivitykseen; Meillähän menee hyvin, ellei jopa täydellisesti! Koulun käyminen yksinhuoltajana on haasteellista, en voi ymmärtää miten joku onnistuu siihen vielä sivuun töitä tekemään. Valmistun vasta syksyllä, 1,5v pidempään opiskelleena entä tuo koulutus on pituudeltaan. Tokihan tuohon yliaikaan menee äitiysloma joka kesti melkein vuoden, mutta kyllä lapsen kanssa noita poissaoloja saa aikaiseksi tahattomasti ja PALJON! Ensin lapsi sairastaa oksennustautia, sitten saan sen itse. Sitten tulee märkärupi, syyhypunkki, flunssa ja ripulit perässä. Mutta onneksi seuraavana syksynä valmistuminen jo häämöttää, työpaikankin sain jo, ja työt alkavaa aivan näillä näppäimillä :) 

Lapsen isän kanssa menee huikean hyvin, poika käy kerran viikossa yökylässä isällään, välillä jopa muutaman yön. Näkemiset on sopuisia ja viimeaikoina ollaan vietetty aikaa ihan "perheenä" ja on ollu ihan mukavaa :) Asioita tieten hieman hankaloittaa se että mies seurustelee uuden tyttöystävänsä kanssa, joka on sairaalloisen mustasukkanen, ainaki minusta ja minusta tuntuu välillä että jopa lapsesta. Mutta onneksi tuota ei tarvitse edes miettiä, mies kun meinasi tästä  hankkiutua eroon kohtapuolin, ei ollu se elämänsä rakkaus kuulemma. Samaan aikaan tämä on alkanu ehdottelemaan mulle kaikkea maan ja taivaan läheltä, lähettelee tekstiviestejä, ostelee jäätelöä ja käyttäytyy mukavasti minua kohtaan. Ikävää vaan että kaveri on vuoden myöhässä - ei mulla vois kiinnostaa enää vähempää ruveta millekkään tuon rentun kanssa.

Uuden miehenhän mie sitte tuossa vuosi sitten löysin - samanlainen pettymys tämäkin kuin edellinenkin, toki vielä entistä huonokäytöksisempi, narsistisempi ja väkivaltainen. Nakkasin sen kuukausi sitten ulos, ja nyt voin kertoa että vietän hetken jos toisenki ilman yhtään kakslahkeista minun huushollissa, pärjätään pojan kanssa paljon paremmin kaksin! Se tosin säälittää että poika kerkesi tykästyä tähän mieheen ja jaksaa vieläkin päivittäin kysellä (yleensä tarhasta tullessa ja nukkumaan mennessä) että missä on ja miksei ole kotona, toivottavasti tottuu tilanteeseen taas kohta ettei meillä pyöri kuin me kaksi.

Mutta se tästä tälläkertaa, nyt lupaan yrittää muistaa päivittää kuulumisia useammin, riippuen siitä miten koululta, töiltä ja vilkkaalta poikalapselta kerkeää :)

 

 

muistimpa tämänki sivuston tuossa huomatessani että joku oli käynyt kommentoimassa ja sain ilmotuksen sähköpostiin, täytyy tätä sitte ilmeisesti ainaki muutaman kirjotuksen verran päivittää.

tuossa lueskellessani muutaman edellisistä teksteistä (varsinkin sitä ihan ensimmäistä) kuullostaa teksti just siltä miltä yläasteaikaiset päiväkirjat aiheuttaa - puna nousee poskille ja myötähäpeää itseä kohtaan ei voi välttää, yhtään lapsellisemmin en varmaan olisi edes osannu tuoda asioita esille. nyt en yhtään kyllä ihmettele osaa noista kommenteista joissa ihmiset miettii miksi edes teen lapsen, ymmärrän sen paremmin ku hyvin näin jälkeenpäin.

kai sitä ollaan sitte kasvettu, ainakin henkisesti tuntuu etten ole enää yhtään tuollanen ku viimeksi kirjotellessani.

nykyään kaikki on siis hyvin, sain pienen pojan jota rakastan enemmän ku mitään muuta. pärjäsin sen kanssa alkuajat, niinku nytki oikein hyvin yksin. ehkä jopa helpompaa olla välillä yksin, ei tarvitse miettiä kasvatukseen liittyviä eriäviä mielipiteitä tai muuta turhaa. poitsu on nykyään päiväkodissa ja viihtyy siellä oikein hyvin, itse pääsin jatkamaan koulutusta ja nyt alkaa viimeinen vuosi - onneksi. tässä ihan viimeaikoina muutettiin oikein ihanaan asuntoon keskustaan; lasitettu iso parveke, parkettilattiat, astianpesukone, oma sauna, ihan kivasti tilaa ja lasitiiliä<3 olohuoneen ja makuuhuoneen seinän välissä :) tykkään kovasti!

lapsen isän kanssa asiat on ollu monimutkasia alusta asti, ja jotenki tuntuu että monimutkasina ne taitaa pysyä ihan loppuun asti. apua isästä ei sinällään henkisesti tai rahallisesti ole millään tavalla ollu missään vaiheessa, sillontällön pyörinyt paikalla, ja sillonkin enemmän tiellä. niihin aikoihin kun poika täytti vuoden palattiin lapsen isän kanssa yhteen, kai se vanha suola alkoi molemmilla janottaa. eihän siitä sitten mitään tullu, muutaman viikon jälkeen huomasin että tunteet ei tätä ihmistä kohtaan ole niin suuria kun tähän hommaan vaaditaan, mutta päätin silti yrittää. muutama viikko taas eteenpäin ja samanlainen tappeleminen jatkui mitä oli pidemmän suhteen loppuaika. noin kolmen kuukauden yrittämisen jälkeen päätimme erota, ihan lapsenkin takia. siitä asti tähän hetkeen välit on ollu viileääkin viileämmät - isä on käynyt tapaamisoikeuden mukaisesti eli kerran viikossa valvottuna minun luonani katsomassa poikaa... paitsi viimeyönä saatiin asioita sovittua ja nyt ollaan ilmeisesti sulassa sovussa, saa taas nähdä kuinka kauan.

ja tuosta pojasta! siitähän voisin kirjotella vaikka koko loppuyön :) aivan ihana hymypoika, kaikki neuvolasta tarhaan on aivan rakastuneita tuohon enkeliin. kauhea hulivili, tavaroita löytyy vessanpöntöstä ja kengistä, millon on kaikki tutit piilotettu astianpesukoneeseen ja millon piirretty huulipunalla seinään, silti se on aina se ihanin :) koskaan tuon pojan kanssa ei mitään ongelmia ole ollu; ei vatsavaivoja, hammasitkuja, isompia sairauksia tai mitään muutakaan. syö hyvin ja paljon melkein mitä vaan antaa, tarhassakin on monta kertaa kysytty että onko tämä kaveri ollu aina näin helppo!

mutta se siitä sitte, oman pikku tuhinan viereen nukkumaan että jaksaa huomenna taas touhuta! saa nähä millon sitä taas jaksaa/muistaa kirjotella, koetan kovasti pitää tätä edes suurinpiirtein ajan tasalla :)

 

noniin, tässä sitten viimeviikolla päästiin muuttamaanki, ihana kaksio parvekkeella ja omalla saunalla vähän kauempaa keskustasta ku edellinen :) täysin tyytyväinen olen! ehkä hiukan liian aikasin tosin muutin, kela ei ainakaan kovin maksele vuokria yksin isossa kaksiossa asuvalle, mutta onneksi on näitä apuja vähän jokapuolella.

lapsen iskäki lomilta tullessaan käy jokakerta ainakin yhen yön kyläilemässä ja kattomassa mitä mulle kuuluu, viimeksi intoutu jo soittamaan lempibiisejään mp3-soittimesta mahalle :D mielenkiintonen näky luultavasti

nyt ollaan sitte muutenki jo niin pitkällä että neuvolassa aletaan käymään kahden viikon välein, sinänsä ihan mukava tietää useammin kuulumisia, mutta koulun kanssa menee ehkä vähän turhankin vaikeaksi. viimekerralla kaikki oli hyvin, mitä nyt painoa tulee edelleen kilo viikkoon mikä on aika kiitettävästi, saa nähä saanko painoa normaaliksi enää vaikka juoksisin pysähtymättä ylämäkeen vaunujen kanssa monta tuntia jokapäivä pelkällä vesikuurilla -.-' ja tosiaan ensviikolla on aika äitiyspolillekki, saa tietää synnytänkö normaalisti vai tehdäänkö mulle sitte se suunnniteltu sektio. tosiaan mulla on kuulemma eteisistukka, elikkä ilmeisesti istukka on kohdun suun edessä, ja jossei se nyt ensviikkoon mennessä ole sieltä noussu niin ainut vaihtoehto on sektio. minun puolesta sinällään ihan hyväki vaihtoehto olis tuo sektio, tuo synnytys ei nimittäin siltä ole tähän mennessä kuulostanu/näyttäny että siitä kunnialla selviäisin hengissä, mutta katsotaan.

ja tuossa eilen tuli muuten ensilumetki, maassa on jo 5cm lunta ja jokapaikka on ihan valkonen C: jotenki piristi kauheasti vaikka yleensä vihaanki lunta henkeen ja vereen!

mutta nyt sitte laskuja makselemaan ja lenkkeilyä suunnittelemaan ;)

jääny tännekki sitte tässä hääräillessä kirjottamatta, mutta päivitetäämpä hiukan!

elikkä nythän alkaa jo pikkuhiljaa viimenen kolmannes, ja mulle on tähän mennessä tullu jo 17kg lisää painoa! jotku sanoo että huono homma, mutta minusta on pääasia että neuvolan täti on sitämieltä ettei sillä ole väliä, alipainonen ku olin ennen raskautta.

nythän on siis kaikki sinänsä jo ihan hyvin, isyysasiat on pikkusen iskän kanssa täydessä sovussa hoidettu, ja siihen päädyttiin että yksinhuoltajuuden otan ainaki siihen asti kunnes _ehkä_ joskus mennään kihloihin, muutoin pysyn yh-äitinä. muutenki kaikki on aikalailla selvää, asuntoa lukuunottamatta mutta onhan mulla vielä muutama kuukausi aikaa!

äitiyspakkaus on tullu, ja ostin ite jo autoon turvakaukalon ja sitterinki C: nyt vaan sitte shoppaileen ikeasta pinnasänky ja hoitopöytä enskuun puolessavälissä ja sittenhä mulla onki jo kaikki isoimmat asiat kunnossa!

koulua käyn nyt sitte viimeseen asti, ihan marraskuun puoleenväliin.

mutta nyt pitkälle lenkille ja terveellistä iltapalaa tekemään että huomenna jaksaa koulussaki istua :) mukavia syksyjä kaikille!

Noniin! nyt sitten ollaan kesäfiiliksissä sekä pikkunen että minä! iskä on alkanu ottamaan asioista vastuuta ja hoitaa niitä nyt jo innolla, vaikka ei armeijasta pidäkkään. oli kuulemma aiemmin suunnitellu muuttoa toiselle paikkakunnalle, mutta nyt sitten ilmotti ettei asia kiinnosta enää eikä minua voi jättää yksin! JEI!

sitten tosiaan, kävin tuossa rv 20+6, eli muutama päivä sitten ultrassa sairaalassa eikä sieltä sitten niin kauhean hyviä uutisia tullutkaan. lapsivettä on kuulemma aivan siinä alarajoilla ettei sitä ole liian vähän, istukka on jotenkin omituisessa paikassa (selän puolella liian alhaalla) ja suolistossa on jotain mitä pitää katsoa josta ei kuulemma kannata edes huolestua.

sain siis sairaalan lääkärille ajan tuohon ensikuun alkuun missä noita asioita tutkitaan, muuten vauva on kuulemma kasvanu oikein hyvin ja laskettuaika siirty hieman aiemmaksi eli 3.12, alunperinhän se oli 1.12.

ja tosiaan siitä kummallisesta tunteesta vatsassa: sehän oli liikettä niinku ajattelin, seuraavien päivien aikana tunsin sen selvemmin ja vatsan päältä liikkeet jo näkee jos sattuu oikeaan aikaan masua kattelemaan! nyt on sitte jo sellanen kumpu että!

eilen illalla sitte tapahtu kummallisia asioita: miehen sukulaiset otti yhteyttä! kaikki kuulemma tukee minua eikä kukaan ole käymässä kimppuun, iloisia ovat ja mukana haluavat lapsen kasvussa olla. elikkä ei siitäkään enää ressiä, nyt pitää lähinnä ihmetellä miten saan minun marsista ja miehen plutosta tuleet suvut sulatettua yhteen.

hyvää siis kuuluu! ja kiitoksia kommenteista, en jotenki jaksa perehtyä tähän miten täällä vastataan tai muuta, joten en ala erikseen ihmisille vastaamaan, mutta kaikki kommentit olleet mukavia tai ainakin asiallisesti esitettyjä, hyviä mielipiteitä siis.